Kuka mitraa kantaa?
Mitra
( Photo/kuva: Aristarkos Sirviö)
Jos olisin lehdessä toimittaja, ja jos päätoimittaja käskisi tekemään jutun ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksesta niin sanoisin, että ” voih ….”
Mitä siitä sitten voisi kirjoittaa? Ortodoksisen kirkon sivuilla virallisesti kerrotaan:
”Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous valitsee uuden Oulun metropoliitan Valamon luostarissa. Oulun piispan vaali käydään toisena kokouspäivänä tiistaina 26.11.
Oulun metropoliitan vaalin ehdokkaat valitaan kirkolliskokouksessa maanantaina 25.11. Ehdokkaat valitseva kirkolliskokousistunto ei ole yleisölle avoin. Istunnon jälkeen piispainkokous suorittaa kandidaattien ehdollepanon.”
Tämän jälkeen sitten kirkolliskokous valitsee piispan, eli metropoliitan. Valinnan sitten vahvistaa piispainkokous.
Eli tässä tämä?
Suomen ortodoksinen kirkko elää paradoksissa; se tukeutuu ja toimii Bysantin valtakunnassa vaikuttaneen Kirkon kanonien mukaan. Samalla kansankirkon asemaa säätelee erityinen Suomen ortodoksista kirkkoa koskeva lainsäädäntö. Se taas pitkälti mukailee Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoa koskevaa kirkkolakia.
Normaalissa ortodoksisessa kirkossa piispainkokous tekisi päätökset ja sillä sipuli. Nyt lainsäädännön vuoksi joudutaan asiaa kierrättämään lain vaatiman kirkolliskokouksen ja kanonisen piispainkokouksen kesken.
Jotain mediaseksikyyttä juttuun tulisi, jos voisi kertoa ehdokkaista. Käydä jopa keskustelua siitä, että kuka piispaksi olisi sopivin. Sitä kansaniloa ei ortodoksinen kirkko tarjoa.
Virallisesti ehdokkaita ei vielä ole.
Joku saattaa vielä muistaa muinaisen Neuvostoliiton. Tuohon aikaan läntisessä maailmassa eli erityinen sovjetologien ammattikunta. Heidän tehtävänsä oli rivien välistä lukea ja ennustaa tulevaa Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton virallisista tiedonannoista ja ilmestyneistä lehdistä. Varsin ammattitaitoiseksi pääsi kun hieman oli perehtynyt Bysantin, Itä- Rooman, historiaan ja poliittiseen kieleen.
Kun Neuvostoliitossa kuoli valtionpäämies, joka oli myös Kommunistisen puolueen pääsihteeri, sovjetologit tarkkaan seurasivat kuka valitaan hautauskomitean puheenjohtajaksi. Hänet yleensä valittiin sitten puolueen pääsihteeriksi ja valtiolliseksi johtajaksi.
Kas, Neuvostomaalla puolue oli ominut ortodoksiselta kirkolta, ja sitä kautta Bysantista, tavan krumeluurein koristella arkisia asioita. Hänen Pyhyytensä, Moskovan ja koko Venäjän patriarkka – muotoilu innosti bolsevikkeja tituleeraamaan puolueen johtajia bysanttilaisittain. Moskovan radio muinoin aloitti uutislähetyksen: Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton Korkeimman Neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja, Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri, toveri, Leonid Iljits Breznev on kuollut. Lausetta seurasi pitkä tauko. Sitten luettiin virallinen tiedonanto toveri Breznevin hautajaisjärjestelyistä vastaavan komitean jäsenistä. Ja puheenjohtaja yleensä valittiin uudeksi pääsihteeriksi.
Eikä Venäjän tsaari jäänyt pekkaa pahemmaksi. Venäläisessä kulttuurissa istuu lujassa bysanttilainen perinne, vaikka sitä nykyään ”isänmaallisesti” nimitetään venäläisyydeksi.
Bolsevikit omivat ortodoksiselta kirkolta tavan kantaa kulkueissa johtajien kuvia; Kristuksen ja pyhien ikonit korvattiin Lenin ja vallankumouksen sankareiden kuvilla. Kirkkoliput korvattiin puolueen punaisilla lipuilla!
Suomen ortodoksisessa kirkossa on piispa (metropoliitta) usein valittu Valamon luostarista, jota piispahautomoksi kutsutaan. Valamon luostarin johtajalla on Venäjän tsaarin myöntämä erioikeus käyttää mitraa. Ehkä nykyinen johtaja arkkimandriitta Sergei ei edes piispaksi halua?
Jokainen aktiivinen ortodoksisen kirkon jäsen osaa luetella nopeasti piispaksi muodollisesti sopivat prelaatit. Ei heitä monta ole. Arkkimandriitat, naimattomat tai leskirovastit ja piispa.
Kuka sitten marraskuun lopussa Oulun ortodoksisessa hiippakunnassa mitraa kantaa? Kai on uskominen liturgian lopussa kuoron laulamaa Monien vuosien toivotusta. Siinä kirkkokansa kuoron suulla laulaa monia armorikkaita vuosia eripaimenille, piispoillemme. Ja tärkeä kohta on loppupuolella: ” …Korkeasti Siunatulle, Oulun metropoliitan tehtäviä hoitavalla, Joensuun piispa Arsenille.”
Mihin sitten kirkolliskokouksen jäseniä tarvitaan? Perinteisesti Suomen ortodoksisessa kirkossa on valittu apulaispiispa (Joensuu piispa) avautuneeseen metropoliitan virkaan. Mahdollisesti oikeaa valtaa pääsee kirkolliskokous käyttämään kun valitaan seuraavaa apulaispiispaa?
Aristarkos Sirviö
Ps. Mikä on mitra? Ortodoksi.net kertoo: ” Mitra on kypärää muistuttava päähine, jota piispat pitävät päässään tietyissä tilanteissa jumalanpalveluksissa. Mitra tunnetaan läntisessä kirkossa hiippana, joka tosin muodoltaan poikkeaa huomattavasti mitrasta. Mitra on melko kookas, kupumainen tai kruunumainen päähine, joka on koristeltu korukivillä, kuvioilla ja ikoneilla.”